Suomi kokoaan suurempi maailmalla – kulissien takana

Afganistanin apukonferenssi

Suomi kokoaan suurempi maailmalla – kulissien takana

Minulta aina välillä kysytään, että mitä hallitusohjelmakirjaus ”Suomi kokoaan suurempi maailmalla” konkreettisesti tarkoittaa? Afganistan-konferenssin vetäminen menestyksekkäästi maaliin on tästä hyvä esimerkki.

Otimme konferenssin isäntämaana vastaan tehtävän, jota mikään muu maa ei uskaltanut ottaa. Minuakin varoiteltiin alkuvuodesta isännöimisen riskeistä. Suomalaisella sisulla painoimme kuitenkin eteenpäin. Lukuisten vaikeuksien jälkeen pääsimme Genevessä 24.11. järjestetyssä tukikonferenssissa 66 maan kesken ensimmäistä kertaa yhteisymmärrykseen siitä, että Afganistanin osapuolten tulee aloittaa välitön ja pysyvä tulitauko. Lisäksi keräsimme Afganistanin kehittämiseen 12 miljardia euroa ja solmimme historiallisen tiukan ehdollisuuden apurahojen jakamiselle. Kehityksestä esim. naisten oikeuksien ja korruption kitkemisen saroilla pitää nyt tulla tuloksia. Afganistanin vakaudella on suora yhteys myös Suomen turvallisuuteen. Konferenssin johtorooli osoitti Suomelta vastuunkantoa ja saimme työstämme kautta linjan kiitosta. Myös kansainvälinen huomio oli taattu, sillä sosiaalisessa mediassa konferenssin avaintunnisteet keräsivät kymmeniä miljoonia osumia.


Köyhyyden hallinnasta vaurauden luomiseen – tapaamiset YK:lla
Konferenssin isännöimisen ohella tapasin Genevessä tiiviillä aikataululla lukuisia YK-johtajia. Videoneuvottelut ovat tällä hetkellä ministerin arkea kotimaassa, mutta kansainvälisissä suhteissa mikään ei korvaa kahdenvälisiä ja luottamuksellisia keskusteluita kasvotusten.

Tapaamisessa Maailman terveysjärjestö WHO:n pääjohtajan, etiopialaisen Tedros Adhanom Ghebreyesuksen, eli tuttavallisemmin ”Doctor Tedroksen”, kanssa keskustelimme niistä laajoista vaikutuksista väestölle, yhteiskunnille ja taloudelle, joita sataan vuoteen vakavin terveyshätätilanne on aiheuttanut. Koronarokotteen kehittäminen on huima näyttö nykytieteen mahdollisuuksista ratkoa aikamme suuria ongelmia. Tästä huolimatta meillä on edessä vielä vaikeita aikoja. Merkittävä haaste on rokotteen tasapuolinen jakelu ympäri maapalloa. Kukaan meistä ei ole turvassa, ennen kuin kaikki ovat turvassa. Tässä valtavassa logistisessa ponnistuksessa voisi hyödyntää myös suomalaista, esimerkiksi Finnairin, osaamista. 

Yhdessä International Trade Centre -järjestön johtajan, jamaikalaisen Pamela Coke-Hamiltonin kanssa totesimme, että meidän tulee lopettaa ”köyhyyden hallinta” ja alkaa toden teolla luoda vaurautta. Tämä on ainoa tapa saada aikaan pysyvää kehitystä. Tästä syystä olen ministerinä korostanut kaikissa yhteyksissä kehitysyhteistyön ja kaupankäynnin siilojen purkamista.

Maailman talousfoorumin pääjohtajan, Norjan entisen ulkoministerin, Børge Brenden kanssa kävimme vilkkaan ja saman mielisen keskustelun Yhdysvaltojen presidentinvaalien seurauksista sekä pohjoismaiden ja Euroopan asemasta muuttuvassa maailmassa. Euroopassa on resurssit ja osaaminen, jolla viedä eteenpäin molemminpuoliseen hyötyyn, oikeusvaltion vahvistamiseen ja kansalaisten aidon hyvinvoinnin lisäämiseen perustuvaa kasvuvisiota. Eurooppaa ei pidättele mikään muu kuin poliittisen tahdon puute. Meidän tulee olla rohkeampia ja aloitteellisempia ja ottaa käyttöön erään tunnetun kenkävalmistajan slogan: ”Just do it!”.

Jos emme toimi nyt esimerkiksi investointien lisäämiseksi Afrikan nousevalla mantereella, niin vuosien saatossa siellä syntyvä vauraus valuu muihin taskuihin. Eurooppa uhkaa kivettyä antiikin patsaaksi, jota tullaan kaukaakin ihailemaan, jota jäljitellään ja jonka hienouksia toistetaan juhlapuheissa. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin silti vain patsas. Sama rohkeuden puute pätee myös Maailman kauppajärjestö WTO:ssa, jonka kriisiä toistetaan vuodesta toiseen pääkirjoituksissa ja puheenvuoroissa. Keskusteluissani WTO:n toimivan johdon kanssa pohdimme, että ehkä se onkin me jäsenmaat, jotka olemme kriisissä. WTO, samoin kuin esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvosto, on vain raami, jonka maat muodostavat ja jonka puitteissa toimimme.

Yhdysvallat maksaa WTO:n budjetista 11% ja Kiina 10%, kun taas EU-maat yhteensä maksavat peräti 33%. Eli EU on WTO:n todellinen jättiläinen, mutta me käyttäydymme kuin peura ajovaloissa. Nyt on korkea aika ryhdistäytyä ja vaatia kansainväliseltä järjestelmältä enemmän.