12 maalis Hätänumero jokaiselle nuorelle
Nuorisotutkimusverkoston tuoreen selvitykseen mukaan 15–25-vuotiaiden tyytyväisyys omaan elämään oli korona-ajan ensimmäisen kuuden kuukauden aikana matalimmillaan koko kaksikymmentävuotisen mittaushistorian aikana. Tulosta ymmärtää hyvin, kun katsoo tauolle jääneen harrastustoiminnan ja kavereiden kanssa hengailun jättämää aukkoa nuorten elämässä. Aikuiset voivat laittaa helpommin hiljaisemman vaihteen päälle, mutta nuorilla on käsissään elämänsä tärkein kasvuvaihe.
Suomalainen koulutuksen taso on laskenut kansainvälisissä vertailuissa. Myös koulutuksen tasa-arvossa on alettu lipsua 2000-luvulla. OKM:n pari viikkoa sitten julkaiseman selvityksen mukaan perhetausta ja asuinpaikka määrittävät entistä enemmän nuorten tulevaisuutta. Tutkijoiden mukaan nykykurssilla vaarana on peruskoulun eriarvoistuminen. Tänä vuonna voimaan astuva oppivelvollisuusuudistus ja ilmainen toinen aste tulevat olemaan korjausaskel, mutta ne eivät yksistään riitä.
Alueiden hyvinvointi- ja koulutuserojen tasapainottaminen edellyttävät täsmätoimia. Kuntien haettavana on parhaillaan noin 67,2 miljoonaa euroa kehitysrahaa koulutuksen tasa-arvon edistämiseksi. Tasa-arvoraha on osa laajempia toimia sen varmistamiseksi, että kaikki koulut pysyvät jatkossakin vetovoimaisena opiskelu- ja työpaikkana riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat. Myönteisen erityiskohtelun resursseilla tuetaan myös opettajien työssäjaksamisesta ja tämä on siis samalla työmarkkinakysymys.
Avainroolissa on ennakointi ja henkilökohtaisuus – ja tässä ratkaisun avaimia pitää kasissään myös kyky järjestää kuntien peruspalvelut ihminen edellä. Kyse onkin paitsi valtakunnallisista, ylhäältä alas johdetuista toimenpiteistä, myös paikallisten palvelupolkujen saavutettavuudesta ja päätöksenteosta.
Meidän päättäjien tiedossa on hyvin nykyisen turva- ja palveluverkon vahvuudet ja heikkoudet. Ihminen ei ole vieläkään aina keskiössä, hallinnon siilot estävät tehokkaan tiedonkulun ja nopea apu jää liian usein saamatta. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluiden hoitoonpääsy on edelleen liian hidasta ja vaikeaa. Vanhempienkin voimat loppuvat. Tuloksia on saatava aikaan.
Nuoren hätään on löydettävä ratkaisuja nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin. Esimerkiksi ”oman lääkärin” löytäminen tai terapiaan pääsy vie usein liian kauan. Kenelle nuori voi apua tarvitessaan soittaa? Kenelle voi avautua, silloin kun se ei ole isä tai äiti eikä edes kaveri? Ratkaisuja pitää hakea ennakkoluulottomasti, tuloksia pitää mitata ja uudistaa prosesseja niin että ne vastaavat aitoa kysyntää. Sektorirajat ylittävä yhteistyö on välttämättömyys, josta pitää tulla jokaisessa kunnassa. Inhimillinen kärsimys ja kustannukset kasvavat sitä suuremmiksi, mitä syvempään ongelmat juurtuvat.
Nuorten mielenterveys ja hyvinvointi ovat yksi tärkeimmistä prioriteeteista, johon meidän on nyt ja heti keskityttävä. Nuoren hätään on löydettävä ratkaisuja entistä nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin. Kyse on paitsi valtakunnallisista, ylhäältä alas johdetuista toimenpiteistä, myös paikallisesta päätöksenteosta. Tavoitteeksi tulee asettaa niin sanottu 90 päivän takuu, jonka aikana nuorelle työttömälle voidaan turvata koulutus-, työ- tai harjoittelupaikka. Inhimillinen kärsimys ja kustannukset kasvavat sitä suuremmiksi, mitä syvempään ongelmat juurtuvat.
Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa 12.3.2021.