04 huhti Kauppa on se mikä kannattaa, tullit ei
Trump on aloittanut laajat tullitoimenpiteet, joita hän kutsuu ”vapautuksen päiväksi” ja Yhdysvaltojen ”taloudellisen itsenäisyyden julistukseksi”. Toimenpiteisiin kuuluu 10 prosentin yleinen tuontitulli kaikille ulkomaisille tuotteille, sekä korkeammat, maakohtaiset tullit, jotka kohdistuvat erityisesti maihin, joiden kauppatase Yhdysvaltojen kanssa on ylijäämäinen. Esimerkiksi Kiinaa koskee 34 prosentin tulli, Suomea ja muuta Euroopan unionia 20 prosenttia, Japania 24 prosenttia ja Vietnamia 46 prosenttia. On selvää, että EU:n tulee tähän vastata ensin neuvotellen, mutta lopulta omilla vastatoimilla
Trump perusteli näitä toimia pyrkimyksellä elvyttää Yhdysvaltojen teollisuutta ja vähentää kansallista velkaa. Hän kuvaili tätä hetkeä ”yhtenä tärkeimmistä päivistä Amerikan historiassa”. Lisäksi Trump ilmoitti 25 prosentin tullista ulkomaisille autoille, teräkselle ja alumiinille, mikä tulee vaikuttamaan merkittävästi esimerkiksi Brittien autoteollisuuteen.
Suomelle tämä tarkoittaa merkittäviä haasteita viennille ja taloudelle. Tullit lisäävät kansantalouden epävarmuutta ja hankaloittavat erityisesti pk-yritysten vienti- ja tuontistrategioita. Samalla ei-amerikkalaisten maiden keskinäinen kauppa kasvaa, kun USA nähdään yrityksien taholla entistä riskipitoisempana. Tilanne ei ole uusi, koska tarkkaa kohdennusta teimme jo Trumpin ensimmäisellä kaudella. Suomi toimi EU:n puheenjohtajamaana vuoden 2019 toisen puolivuotisjakson. Kappapolitiikka on EU:n mandaatti eli Suomi ei tee sitä yksin.
Nyt tilanne on laajempi ja Trumpin tulleilla (ja niihin tulevilla vastatulleilla) on pitkiä, monitasoisia vaikutusketjuja. Esimerkiksi Kiinan vienti tulee jatkossa suuntautumaan uudelleen.
Siinä Trump on oikeassa, että hän tekee historiaa. Yhdysvallat romuttaa nyt sitä, mitä se on itse ollut synnyttämässä II maailman sodan jälkeen. Eli maailman vapaakauppaa, markkinataloutta ja monenkeskistä maailmaa. Sillä politiikalla sai myös paljon kavereita. Se on luonut maailmaan paljon vaurautta ja näyttänyt globalisaation hyvät puolet. Toki ne huonotkin.
Tuoko tämä USA:lle lisää kilpailukykyä tai auttaa maata kestävään kasvuun? Onko USA:lla sellaista tehokkuutta ja tuottavuutta esimerkiksi perinteisessä teollisuudessa? Päinvastoin. Aasian maat katsovat nyt toisiaan ja uusin silmin. Japani ja Korea ovat tässä keskeisiä, samoin nouseva Vietnam ja väkirikas Indonesia. Miten he asemoivat nyt itsensä suhteessa Kiinaan ja mitä tekee Kiina? Miten EU kehittää suhdettaan Kiinaan? Saako EU vihdoin valmiiksi kauppasopimuksia Intian kanssa? Tai Etelä-Amerikan Mercosur – maiden? Varmasti Brysselissä pohditaan myös vapaakauppasopimuksen polkua USA:n kanssa. Matalan talouskasvun EU ei voi jäädä tässä surkuttelemaan, vaan nyt pitää toimia nopeasti.
Suomalaisille yrityksille tämä tarkoittaa, että suhteita pitää tiivistää muiden päävientimarkkinoiden kanssa. Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella. Tässä politikoilla on rooli, joka myös nykyisten ministereiden ja valtiojohdon pitää ottaa.